Matkalla pohjoiseen: Ivalon poliisilaitoksessa tiedetään, miltä tuntuu ajaa 1000 kilometriä yhden päivän aikana

Leikitään hetki. Kuvittele, että Tampereella sattuu koulupuukotus, mutta lähin poliisipartio on Helsingissä. Kestää tovin ennen kuin virkavalta on ajanut onnettomuuspaikalle. Tuntuuko absurdilta? Lapissa tämä on todellisuutta. Alueen laajuutta ei ymmärrä, jos sitä ei ole koskaan nähnyt.

Ivalon poliisilaitoksessa tiedetään, miltä tuntuu ajaa 1000 kilometriä yhden päivän aikana. Laulaja-lauluntekijä Juha Vainion kappale Matkalla pohjoiseen on näillä leveyksillä yhä ajankohtainen: Kaamasentiellä ajetaan kiireessä, kun tutkaan osuu merkittävä ylinopeus tai silloin, kun 164 kilometrin päässä riehutaan kirveen kanssa.

 

–Istumistahan tämä on. Etäisyydet ovat niin pitkiä, että joskus on mietittävä, kannattaako Nuorgamiin saakka lähteä, jos Ivalo jää tyhjäksi, vanhempi konstaapeli Henna Kelloniemi aprikoi.

Tarvittaessa lisäapua saapuu Rovaniemeltä asti. Jos hätä on kova, paikalle voidaan lennättää tekninen tutkija vaikka helikopterilla. Siitäkin on kokemusta. Kahvipöydän ääressä istuva ylikonstaapeli Olli Vihervirta ja vapaapäivänään työpaikalle saapunut vanhempi konstaapeli Tapio Mikkola eivät ole unohtaneet viimeisimpiä Utsjoella sattuneita henkirikoksia. Myös hiljattain valmistuneelle Jarkko Paanaselle, 29, on kertynyt tarinoita, jotka saavat kuulijan hämmästyksen valtaan. Keittiöstä on muodostunut vuosien saatossa paikka, jossa kerrotaan niin viimeisillä voimillaan pulloon tarttuneesta juoposta, linnunmunarosvoista kuin tapauksista, jotka vakavoittavat kokeneenkin konstaapelin.

Kun poliisien juttuja kuuntelee, päässä alkaa soida Eppu Normaalin Murheellisten laulujen maa. Lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe ovat totisinta totta. Erämaahan tai Inarijärveen katoaminen ei ole täällä mikään temppu. Katvealueelle on helppo eksyä, jos kännykästä katoaa yhteys ulkomaailmaan.

–Viimeksi tänään aamulla sain soiton isältä, että kaksi nuorukaista on kadonnut kanoottiretkellä. Ihmiset huolestuvat nykyään heti, jos eivät saa omaisiinsa yhteyttä silloin, kun haluavat, Vihervirta kertoo.

 

Auttava puhelin

 

Nokia 5110-puhelimelta näyttävä kapula soi kuin tilauksesta. Paananen kuuntelee tutun asiakkaan kertomusta tottuneesti ja jatkaa kahvin juontia. Ivalon asema eroaa muista poliisilaitoksista muun muassa siinä, että poliisipartion tavoittaa yhdellä puhelinsoitolla. Vaikka kynnys soittaa virkavallalle on iso, joukkoon mahtuu myös turhia puheluita. Monella mielenterveys- tai alkoholiongelmaisella on vain tarve tulla kuulluksi. Poliisi tunnistaa väärät hälytykset herkästi.

–Tämä on vähän kuin auttava puhelin. Joskus on tapauksia, että pitäisi soittaa suoraan hätänumeroon, Vihervirta kertoo.

Kyläpoliisin maineen saavuttanut Ivalon asema on monelle paikkakuntalaiselle tuttu ja turvallinen. Kuka tahansa voi soittaa sisäpihan ovikelloa ja kertoa asiansa. Kerran kävi niin, että ovikello soi talvella keskellä yötä. Oven takana, kylmässä ja pimeässä, seisoi bussikuski, joka ei ollut saanut viimeistä kyytiläistään poistumaan autosta. Poliisin puhuttamisen päätteeksi selvisi, että Etelä-Ruotsista liikkeelle lähtenyt nainen oli matkalla Heinäveden nunnaluostariin. Siinä vaiheessa, kun matkustaja alkoi esitellä Pyhälle Isälle tarkoitettuja kirjeitä, hänet päätettiin toimittaa suoraan terveyskeskukseen.

–Olisi mielenkiintoista tietää, mihin hän päätyi, poliisit miettivät.

Kun partioauto starttaa poliisilaitokselta Ivalon päätielle, ihmiset kääntävät päätään. Jotkut nostavat kättään. Paikalliset tuntevat tai vähintään tietävät, ketkä ovat sinisiin pukeutuneita virkamiehiä.

Huumeet työllistävät

Vihervirta avaa pyörävaraston oven ja näyttää, mitä sisältä löytyy. Maassa lojuu pystyyn kuolleita kannabiskasveja, tuulettimia, alkoholitölkkejä ja eläimen luu. Olemme paikassa, johon päätyy poliisin takavarikoimat esineet ja asiat. Tien varrelta löytynyt sininen IKEA-kassi on täynnä vaatteita. Sota-ajalta peräisin oleville löydöille on oma puulaatikkonsa. Vihervirta vahvistaa, että pohjoisessa on jonkinlainen huumeongelma.

Työpaikan kuntosalilta saapuva vanhempi konstaapeli Jari Vasenius pukee haalarit ylleen ja aloittaa vuoron Kelloniemen parina. Aamuvuorossa olleet Vihervirta ja Paananen raportoivat yövuorolle, että marjastaja on antanut vinkin keskellä metsää pönöttävistä ämpäreistä ja niiden vierelle jätetystä kastelukannusta. Pohjoisesta löytyy lääniä, jonne kätkeä laittomuuksia. Mäkäräinen livahtaa auton ikkunasta sisään, kun iltapartio kiihdyttää hiekkatietä kohti.

–Haistan pilven jo tässä kohtaa, Kelloniemi sanoo otettuaan ensiaskeleen kohti mäntymetsää.

Marjastajan vinkki osuu kohdilleen. Joku on hiljattain tuonut mustikkavarpujen ja sammaleen sekaan kaksi kannabiskasvia. Poliisipari kävelee alueen läpi ja etsii pientä kameraa. Jotkut huumerikolliset ovat niin ovelia, että asentavat kameran piilopaikkansa yhteyteen. Tällä kertaa kameraa ei kuitenkaan löydy. Vasenius ja Kelloniemi kuljettavat kumihanskat kädessä huumeet partioautoon, ja matka jatkuu keskiyön auringonvalossa.

Huumeiden ja erilaisten häiriöiden ohella ylinopeudet ja rattijuopumukset työllistävät poliisia etenkin kesäaikaan. Ivalo ei ole mikään lintukoto, vaikka niin voisi kuvitella.

–Omaisuus- ja huumausainerikoksia valuu meille Norjan puolelta. Aktiivisia keskittymiä ovat Ivalon lisäksi Inari, Saariselkä ja Karigasniemi. Paljon on myös alueita, joissa ihmiset pärjäävät vähän omillaan, partio tiivistää ja tekee nopean U-käännöksen.

Audikuski on ajanut ylinopeutta.

 

Valttikorttina moniosaaminen

 

Torstai vaihtuu perjantaiksi, ja yövuoro lähtee kotiin. Vihervirta saapuu töihin ja aloittaa tällä kertaa vuoronsa vanhemman konstaapelin Jari Autin seurassa. Ivalon 13 poliisia, kanslian väki ja kaksi tutkijaa tuntevat toisensa hyvin.

–Kaikki ovat tekemisissä kaikkien kanssa, Autti kuvailee.

Moniosaaminen kuuluu täällä työskentelevien poliisien työhön. Jos yövuorolta jää juttu kesken, aamuvuoro jatkaa sitä automaattisesti.  On helppo nähdä, miksi Ivalon asema tunnetaan hyvästä hengestään. Tänne jäädään syystä. Henkilökunnan kytkee alueelle työpaikan lisäksi kalastus- ja metsästysmahdollisuudet sekä luonto-, urheilu- ja vuokramökkiharrastukset.

Tutkijana työskentelevä rikosylikonstaapeli Jaakko Mäkelä kuuluu Ivalon poliisilaitoksen vakioväkeen. Hän on työskennellyt saman katon alla 1990-luvun lopulta lähtien. Mäkelä on saanut vihiä paikasta, jossa viljellään huumeita.

–Luultavasti siellä on vastassa perunapelto, mutta lähdetään katsomaan.

Vihervirran, Autin ja Mäkelän muodostama kolmikko ajaa liki tunnin kestävän matkan Angelintielle. Satojen metrien rämpimisen päätteeksi kolme miestä seisoo keskellä suoaukiolta näyttävää paikkaa, johon joku on pystyttänyt kasvimaan. Valtion metsässä on hiiltynyt nuotio, jonka ympärillä kasvaa niin raparperia kuin perunaa.

Mäkelä nostaa pusikosta kaksi hillaa ja hymyilee. Hänen arvauksensa osui oikeaan. Kolmikkoa naurattaa, vaikka tämä ei ollut edes leikkiä.

Teksti ja kuvat: Jenna Lehtonen 

 

57

Heräsikö ajatuksia? Kommentoi: