Pikaviesti ei ole koko totuus

Alkuviikosta keskusteltiin kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden henkilöiden palauttamisesta kotimaahansa. Kyseessä oli vuoden kuudes lento, poliisin näkökulmasta rutiinitehtävä.

Tiistaista tuli kaikkea muuta kuin tavanomainen. Tapauksesta on kirjoitettu paljon, mutta yritän kuvata tilannetta vielä poliisin viestinnän näkökulmasta.

Kerrataan, mitä tapahtui sisäministeriön edustalla. Hätäkeskuslaitos antoi klo 13.12 poliisille kiireellisen tehtävän. Ilmoituksen mukaan ”mielenosoittajat tunkeutuneet kiinteistöön. Toistakymmentä sisällä ja ulkona ainakin saman verran”.

Helsingin poliisilaitos tviittasi vastaavat tiedot kello 13.47. Hetkeä myöhemmin lähti toinen tviitti: ”Poliisi poisti äsken henkilöt sisätiloista ja tilanne on tällä hetkellä rauhallinen”.

Helsingin poliisi toimi juuri niin, kuin sen on odotettu tekevän: tiedottaa hyvinkin reaaliaikaisesti merkittävistä turvallisuuteen liittyvistä ilmiöistä. Tapahtumasta lähti vielä neljä tviittiä lisää, viimeisin kello 14.07: Erottajankadun mielenosoitus on päättynyt. #Poliisi”.

Sisäministeriön viestintäjohtaja tviittasi samasta tilanteesta kello 14.10. ”N 20 mielenosoittajaa tuli rauhallisesti @Sisaministerio aulaan. Kun kaikki ei mahtuneet, jatkettiin @PaiviNerg kera keskustelua portaalla”.

Helsingin poliisin ja sisäministeriön ensimmäiset tviitit lähtivät leviämään kuvakollaasina somessa. Poliisin viestintä kyseenalaistettiin ja harhauttamisen motiiveja arvuuteltiin.

Viestit saa halutessaan näyttämään ristiriitaiselta, mutta ristiriitaa ei ole. Poliisi kertoi lähtötilanteen, sisäministeriö lopputuloksen. Yksittäinen pikaviesti ei ole aina koko totuus. Toinen huomioitava asia on aikaikkuna. Poliisin ja sisäministeriön ensimmäisten tviittien väli – 23 minuuttia – on twitter-kellossa todella pitkä aika.

Semanttisesti voidaan miettiä, oliko kyseessä tunkeutuminen vai rauhallinen sisääntulo. Hätäkeskukseen soittanut henkilö koki tilanteen tunkeutumisena. Tätä tulkintaa tukee jälkeenpäin myös se, että henkilöt eivät poistuneet aulasta, vaikka vahtimestari pyysi. Lisäksi poliisi poisti – ei vain pyytänyt poistumaan – kaksi henkilöä lieviä voimakeinoja käyttäen.

Rauhanomaista keskustelua oli sen jälkeen varmasti helpompi käydä, kun järjestystä oli ylläpitämässä useampi poliisi. Maanantai-illasta oli toisenlaisia kokemuksia. Silloin tapahtumat eivät edenneet täysin rauhanomaisesti.

Poliisia moitittiin myös ”tunkeutuminen” sanan käyttämisestä, koska se on poliittisesti värittynyt ja sukua termille ”maahantunkeutujat”. Ymmärrän pointin erittäin hyvin. Sanat luovat merkityksiä. Mutta onko meidän perusteltua suostua siihen, että suomen kielen rikkautta ja moninaisuutta kavennetaan ja joidenkin annetaan anastaa tietyt termit vain omaan käyttöönsä?

Meillä on paljon sanoja, joita voidaan asettaa tarkoitushakuisesti ja täysin epäeettisesti rinnakkain. Ihmisiä poistetaan maasta. Susiakin poistetaan, aivan eri merkityksessä.

Keskustelu palautuslennoista on ollut paikallaan. Yleinen tietoisuus aiheesta on varmasti parempi kuin viikko sitten. Monille tuli uutena tietoja, että lapsia ja raskaana olevia naisia voidaan palauttaa. Poliisi ei osannut ennakoida, että tästä olisi ollut erityinen tarve tiedottaa maanantaina virka-ajan ulkopuolella. Jossain vedettiin jopa johtopäätös, että tämä hiljaisuus oli tietoinen propagandaoperaatio. No ei ollut.

Some-ajan dilemma on, että pikaviestienkin lukemisessa tarvitaan pitkäjänteisyyttä. Jos kyse on rikosepäilystä tai virkatoimien hoitamisen lainmukaisuudesta, niin lopullinen totuus voi selvitä vasta vuosien kuluttua, ei suinkaan twitterissä.

Somessa on silti oltava, ja sitä yritämme parantaa. Poliisi suunnittelee parhaillaan valtakunnallista viestintäpäivystystä, jotta eri ilmiöihin voitaisiin reagoida paremmin myös virka-ajan ulkopuolella. Viestinnän vastuut eivät kuitenkaan muutu. Päivystäjä tukisi johto- ja tilannekeskuksia sekä tutkinnanjohtajia.

0

Heräsikö ajatuksia? Kommentoi: