Terrorismin torjujan toivelista

Lähikuukausien aikana olemme valitettavasti joutuneet lukemaan uutisia terrori-iskuista eri puolilta maailmaa. Terrorismi on jyrkästi tuomittavaa ja yhtä järkyttävää, tapahtuivat teot missä päin tahansa. Valitettava tosiasia on, että terrori-iskut tulevat jatkumaan ja kuulemme niistä jatkossakin. Tilanne Euroopassakin on kehittynyt huonompaan suuntaan ja turvallisuusviranomaisten voimavarat ovat jatkuvasti koetuksella. Sisäisten ja ulkoisten uhkien välinen rajapinta on hämärtymässä. Siksi valtioiden ja viranomaisten sisäisten ja ulkoisten turvallisuustoimien tulee olla yhdensuuntaisia uhkiin vastaamiseksi. Terrorismin uhka on tietyllä lailla arkipäiväistynyt ja edellyttää eri turvallisuusviranomaisten tiivistä yhteistyötä. Aiemmin suojelupoliisi pystyi poliisin sisällä pitkälti itsenäisesti vastaamaan terrorismintorjunnasta, mutta tänä päivänä terrorismin torjunnasta on tullut koko poliisin toimialaa koskettava asia. Keskusrikospoliisilla ja paikallispoliisilla on yhä merkittävämpi rooli terrorismiuhkan torjumisessa, kuten lähiaikoina käynnistyneet esitutkinnat ovat osoittaneet.

Listasin asioita, jotka mielestäni veisivät terrorismintorjuntakykyämme seuraavalle tasolle. Huomioitavaa on, että tämä lista koostuu vain yhden virkamiehen näkemyksistä ja toiveista. Osa listan asioista on halpoja ja osa kalliita toteuttaa. Osa on helpommin toteutettavissa ja osa vaatii pidempää valmistelua. Asiat eivät ole tärkeysjärjestyksessä, eikä yksittäinen toimi pelkästään riitä, kyse on kokonaisuudesta.

1. Terrorismiuhkan luokitusjärjestelmä

Suomen tulisi harkita terrorismiuhkan luokitusjärjestelmän uudistamista. Sanallisesti kuvaillun uhka-arvion lisäksi sitä täydentämään tarvitaan joko värein ja/tai numeroin kuvattava uhkatasojärjestelmä. Järjestelmää ei tarvita viranomaistoimintaa varten vaan ensi sijaisesti kansalaisille viestimistä varten. Viranomaiset osaavat kyllä tarvittaessa kohottaa valmiuttaan ja tehostaa toimia. Kansalaiset eivät kuitenkaan välttämättä ymmärrä mitä tarkoitetaan uhan kohoamisella, jos se kerrotaan vain sanallisesti. Ainakin on olemassa suuri väärin ymmärtämisen mahdollisuus. Tärkeätä olisi kuvata uhkaan vaikuttavien seikkojen lisäksi esimerkiksi onko iskun uhka välitön vai onko kyse vain yleisestä uhkatason kohoamisesta ilman konkreettisia iskusuunnitelmia. Järjestelmän luominen vaatisi huolellista valmistelua, koska se liittyy oleellisesti valmius- ja varautumistoimintaan. Yhtenäinen eurooppalainen järjestelmä olisi jo todella hyvä saavutus. Suomeen mallia voisi etsiä niistä maista, missä järjestelmä on jo käytössä.

2. Tiedustelulainsäädäntö

Terrorismin uhkaan Euroopassa ja Suomessa vaikuttaa laajasti kansainväliset konfliktit ja ulkomailla toimivat terroristijärjestöt, jotka pyrkivät iskuihin perinteisen toiminta-alueensa ulkopuolella. Vaikuttamiseen pyritään myös kyber-ympäristössä. Meidän ei tulisi tiedustelutoiminnassa olla riippuvaisia vain muiden valtioiden hyväntahtoisuuttaan välittämistä tiedoista, vaikka maineemme luotettavana kumppanina on edelleen olemassa. Jokainen valtio hankkii ensisijaisesti tietoa oman kansallisen turvallisuuden varmistamiseksi. Vaikka tietoa saisimme muilta, niin ilman omavaraisuutta tiedonhankinnassa syntyy aina viiveitä tiedonvälittämisessä ja välttämättä kaikkea tietoa ei saada muilta. Säätelyssä on huomioitava erityisesti etu- ja jälkikäteiset oikeusturvamekanismit sekä perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Tasavallan presidenttiä lainaten Suomen tiedustelutoiminnan tulisi olla sillä tasolla, millä sen eurooppalaisessa sivistysvaltiossa soisi olevan. Tiedustelulainsäädäntöä tulisi voida hyödyntää myös seurauksiltaan terrorismirikosten kaltaisten vakavien rikosten, kuten joukkosurmien, estämisessä ja paljastamisessa.

3. Jälkikäteen ilmoitettava etsintä

Kansankielellä tarkoitetun salaisen kotietsinnän tarpeellisuus on todettu jo alkuvuodesta julkaistussa sisäministeriön muistiossa ja keino on käytössä eri maissa. Yhteiskunnalla on merkittävä intressi ja velvollisuus estää tai paljastaa rikos, joka on vakava ja mitä tärkeämpään oikeushyvään rikos kohdistuu ja mitä mittavammat ovat rikoksen kielteiset seuraukset. Tällaisia rikoksia ovat esimerkiksi terrorismirikokset sekä törkeät henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset. Tarkasti säädellyissä olosuhteissa (ei-kiiretilanteessa) poliisilla tulisi olla oikeus tehdä kotietsintä ja takavarikko ilman asiasta etukäteen ilmoittamista. Vakavien rikosten suunnittelijat ja toteuttajat ovat hyvin tietoisia poliisin toimivaltuuksista, jolloin nykyisin valtuuksin todisteiden hankkiminen voi olla vaikeata tai jopa mahdotonta, jos poliisi ilmoittaa etukäteen mitä ollaan etsimässä ja mistä henkilöä epäillään.

4. Kansallinen terrorismintorjuntakeskus

Suomen tulisi harkita kansallisen terrorismintorjuntakeskuksen perustamista. Useista EU-maista tällainen on löytynyt jo vuosia. Kyseinen keskus voisi ottaa mallia esimerkiksi EU:n tiedustelukeskuksesta (IntCen). Sillä ei tulisi olla omaa operatiivista toimintaa vaan se analysoisi puolueettomasti ja raportoisi kootusti operatiivisten viranomaisten (poliisi, suojelupoliisi, rajavartiolaitos, tulli, puolustusvoimat jne.) sille pyyntöjen perusteella tuottamaa terrorismiin ja sen uhkaan liittyvää tietoa. Operatiiviset toimijat voisivat keskittyä päätehtäväänsä eli tiedonhankintaan ja tutkintaan. Keskus voisi viestiä myös kansalaisille ja valtion johdolle terrorismiin liittyvästä tilanteesta ja tuottaa ennalta estävään toimintaan liittyvää materiaalia sekä asiantuntijapalveluita. Kaikki terrorismiin liittyvä kansallinen valmistelu ja kansainvälinen yhteistyö esimerkiksi YK- ja EU-tasolla koordinoitaisiin keskitetysti tässä yhdessä paikassa yhteistyössä ministeriöiden kanssa.

5. Yhteisöyhteistyö

Yhteisöiden kanssa tehtävään yhteistyöhön ja luottamuksen rakentamiseen tulee panostaa. Tarve on jo tunnistettu kansainvälisesti. Yhteisöt ovat merkittävässä asemassa terrorismihankkeiden paljastamisessa viranomaisille. Suunnitelmia on paljastunut yhteisöltä tulleiden tietojen perusteella. Iskuhankkeiden paljastamisessa ja estämisessä on ihmisiltä saatavan tiedon merkitys suuri ja ratkaiseva. Tutkinnassa taas on todisteiden keräämisessä tekninen tutkinta ja -tiedonhankinta merkittävämmässä roolissa. Yhteisöt ovat keskeisiä toimijoita myös väkivaltaisen radikalisoitumisen ennalta estämisessä ja tunnistamisessa.

6. Ennalta estävä toiminta

Jokaisen terrori-iskun jälkeen on kohdemaissa tiukennettu lainsäädäntöä, lisätty viranomaisten toimivaltuuksia turvallisuuden varmistamiseksi. Näyttäisi, että pelkästään lainsäädäntöä muuttamalla ja tiukentamalla ei iskuja saada lopetettua. Viime aikoina on myös kansainvälisesti tunnustettu, että on puututtava mahdollisimman varhaisessa vaiheessa terrorismin taustatekijöihin ja panostettava ennalta estävään toimintaan. Työhön on lähtenyt mukaan turvallisuusviranomaisten lisäksi muita hallinnonaloja ja kansalaisyhteiskuntaa varsin laajasti. Tällä tiellä kannattaa jatkaa, jokaiselle on oma roolinsa tässä haastavassa tehtävässä.

7. Kansainvälinen yhteistyö

Kansainvälistä yhteistyötä tulee edelleen kehittää. Terroristit toimivat yli rajojen, joten myös viranomaisten on kyettävä siihen entistä tehokkaammin. Kansainväliset poliisitoimijat, Interpol ja Europol, ovat merkittävässä roolissa terrorismiin liittyvien tietojen analysoinnissa tiedustelu- ja turvallisuuspalvelujen rinnalla. Jäsenvaltioiden tulee jakaa kattavasti tietoa analysointia varten eri toimijoille. Kaikissa maissa toimii useita turvallisuusviranomaisia, joiden tulee jakaa tietoa keskenään huomioiden tiedonluovuttamiseen liittyvät rajoitukset. Vain yhdessä toimimalla pystytään parantamaan yksittäisen valtion kansallista turvallisuutta. Lainvalvontaviranomaisten ja tiedustelu- sekä turvallisuuspalveluiden yhteistyön esteitä (osittain vallitsevat asenteet ja lainsäädännön rajoitukset) tulisi tarkastella kriittisesti EU-tasolla ja jäsenvaltioissa. Kumpikaan taho ei pärjää ilman toista ja kenelläkään ei pitäisi olla monopolia terrorismintorjunnassa. Kyse on yhteisen uhkan torjumisesta. Suomessa tämä tarkoittaa suojelupoliisin ja muun poliisin välistä yhteistyötä ja sen kehittämistä.

Lopuksi

Suomessa on varauduttu terrorismiin monin tavoin ja työtä on tehty pitkään. Aina voidaan tehdä enemmän ja toimintaa kehittää. Keskustelua Suomen terrorismin torjunnan tulevaisuudesta kannattaa jatkaa, kun siihen on vielä mahdollisuus.

Tämä on viimeinen terrorismia käsittelevä kirjoitukseni tällä erää. Terrorismintorjunnasta vastaava Suojelupoliisi siirtyy 1.1.2016 alkaen Poliisihallituksen ohjauksesta suoraan sisäministeriön alaisuuteen. Muutoksen yhteydessä myös terrorismintorjunnan koordinaatiotehtävät siirtyvät Poliisihallituksesta sisäministeriön ja suojelupoliisin vastuulle. Kiitän nöyrästi mahdollisuudesta, että olen saanut tehdä töitä terrorismintorjunnan vaativassa kentässä. Jatkossa keskityn muihin poliisitoiminnan sektoreihin, joten kirjoituksia on luvassa ensi vuonnakin muista aiheista.

Toivotan kaikille lukijoille hyvää joulua ja turvallista vuotta 2016.

0

Heräsikö ajatuksia? Kommentoi: