Vielä nuorisorikollisuudesta

Kuluneen viikon aikana on käyty runsaasti keskustelua nuorista rikoksentekijöistä pääkaupunkiseudulla. Nuorille on tyypillistä liikkua porukoissa ja joskus tehdä ajattelemattomuuksia ja jopa rikoksia ryhmässä. Sinänsä kyse ei ole uudesta ilmiöstä.  Poliisin viesti nuorille on aina, että rikoksilla on seurauksia, jotka voivat olla vakavia. Sama pätee kaikkiin, iästä tai taustasta riippumatta. Turvallisuuteen ja turvallisuuden tunteeseen liittyvät aiheet herättävät paljon mielenkiintoa ja runsaasti tunteita. Omaa näkökulmaa usein puolustetaan kynsin hampain ja esiin kaivetaan tilastot tukemaan omaa agendaa. Ratkaisuhakuisuuden sijaan keskitytään syyllisten etsimiseen ja usein syrjähdetään itse aiheesta. Käsiteltäessä moniulotteisia kysymyksiä on muistettava, että niihin ei ole yksinkertaisia vastauksia. Esimerkiksi on hyvä muistaa, että tilastot kuvaavat vain ilmiön numeerista olosuhdetta ilman tarkempaa laadullista arviointia. Jotain olennaista jää tällöin kertomatta ja ymmärtämättä. Jokaisen tilastossa olevan numeron takana on aina useita ihmiskohtaloita, niin rikoksentekijöitä kuin rikosten uhreja ja heidän lähipiiriään. Valitettavan vähälle debatissa on jäänyt nuorten ääni. He kuitenkin tietävät parhaiten oman tilanteensa, jos heiltä kysytään ja puhutaan heidän kanssaan sen sijaan, että heitä tarkastellaan objekteina. Nuoretkaan eivät ole yksi yhtenäinen ryhmä eikä heitä siksi pidä sellaisena käsitellä ja leimata.

 

Nuorten hyvinvointi on lisääntynyt, pieni osa voi todella pahoin

Suomi on edelleen monella mittarilla yksi maailman turvallisimmista maista. Nuortenkin hyvinvointi on parantunut merkittävästi viimeisten vuosikymmenten aikana. Samanaikaisesti on hyssyttelemättä todettava, että meillä on isoissa kaupungeissa nuoria, joilla menee todella huonosti. He eivät enää ”oireile rikoksilla” vaan ovat syyllistyneet vakaviin henkeen ja terveyteen kohdistuneisiin rikoksiin, ääritapauksissa henkirikoksiin tai niiden yrityksiin. Valitettavan moni heistä on ollut myös elämänsä aikana itse rikoksen uhrina. He ovat pudonneet ja lujaa yhteiskunnan turvaverkkojen läpi. Rikoksen tekijöiden ja tekojen taustalla olevat syyt ovat moninaiset. Kahta samanlaista rikoksentekijää ja rikosta ei ole. Taustalla voi olla opittuja väkivaltaisia ratkaisumalleja konflikteihin (ylisukupolvisuus, rikollisen alakulttuurin ihannointi, omat kokemukset), päihderiippuvuutta, mielenterveyden ongelmia, sosiaalisen hyväksynnän ja huomion hakemista tai konfliktialueilla opittuja toimintamalleja. Huumausaineiden käytön lisääntymisellä on merkittävä rooli monessa rikoksessa. Helsingin poliisin mukaan monet nuorten väkivaltaiset ryöstöt liittyvät huumausaineisiin. Näissä rikoksissa on ulkomaalaistaustaisten osuus yliedustettuina, mutta myös kantasuomalaiset nuoret pystyvät samaan. Toinen havainto kentältä on se, että nuoret kantavat paljon teräaseita mukanaan julkisilla paikoilla. Kun veitsi on valmiiksi mukana, niin kynnys sen käyttämiseen on matalampi. Myös kuula-aseita ja asejäljitelmiä on ollut matkassa, muista lyöntivälineistä puhumattakaan.

 

Koronavuoden vaikutus rikoksiin

Rikosten taustalla olevien tarkempien syiden selvittäminen edellyttää tarkempaa analyysiä ja tutkimusta. Koronan vaikutuksesta tilanteeseen voidaan esittää tällä hetkellä hyviä arvauksia. pandemia on heikentänyt entisestään olosuhteita niiltä, joilla ei ole mennyt hyvin aiemminkaan. Sosiaalinen kontrolli yleisillä paikoilla on vähentynyt – näin nuoret ovat voineet ottaa enemmän tilaa julkisilla paikoilla. Tämä on voinut lisätä rikoksia ja niiden uhkaa.  Koulut ovat menettäneet kosketuksen pieneen osaan nuorista. Harrastukset ovat olleet jäähyllä. Lastensuojelulaitoksista luvatta poistuneiden kohdalla ei näyttäisi olevan riittävän vahvoja keinoja toimia. Huumemyönteisyys ja huumeiden käyttö on kasvanut. Neljän seinän sisällä olo on kiristänyt välejä. Kaikki eivät näytä myöskään sisäistäneen suomalaisen yhteiskunnan sääntöjä, kotoutuminen ei ole onnistunut.  Monilla syvissä ongelmissa olevilla nuorilla ei ole valoa tunnelin päässä, on näköalattomuutta ja yhteiskuntaan kuulumattomuuden tunnetta. Listaa voisi varmasti jatkaa.

 

Havaintoja etulinjan kollegoilta

Tilastojen ja poliisin tietojärjestelmien ulkopuolelta on kentän kollegoilta kantautunut huolestuttavia viestejä, niin sanottuja varhaisia hälytysmerkkejä. Tietyillä alueilla nuoret hakeutuvat aktiivisesti poliisipartioiden ”iholle”, kuvaavat tehtävillä toimintaa ja joissain tapauksissa häiritsevät poliisin työntekoa. Tämä voitaneen tulkita jossain määrin viranomaisauktoriteetin kyseenalaistamisen kasvuna. Osansa käytöksen muutoksessa voi olla maailmalla tämän vuoden aikana nähdyissä mielenosoituksissa. Rikostutkinnan puolelta on taas tullut ilmi se, että vakavienkin rikosten yhteydessä teoilla on ollut runsaasti silminnäkijöitä, mutta nuoret ovat olleet haluttomia kertomaan havainnoistaan poliiseille. Kaverin puolta on pidettävä, mutta meillä on todistajille laissa säädetty velvollisuus puhua totta ja kertoa tiedoistaan erikseen laissa säädettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta. Tiedon kertominen voi auttaa toisia nuoria joutumasta rikoksen uhriksi. Uskallan todeta, että meillä on tällä hetkellä hiljaisia signaaleja siitä, että toimintaympäristö on muutoksessa. Meille voi päästä muodostumaan järjestäytyneitä katujengejä jollei tilanteeseen puututa jämäkästi.

 

Yhteiskunnan on varmistettava Suomen tiellä pysyminen ja kaikkien turvallisuus

Suomalaista yhteiskuntaa on rakennettu pitkään. Tilanteen säilyminen ennallaan ei ole itsestään selvyys. Arvojen polarisaatio ja segregaatiokehitys lisää eriarvoistumista ja ruokkii muun muassa jengiytymistä, ääriliikkeiden houkuttelevuutta ja terrorismin uhkaa. Järjestäytyneen rikollisuuden kasvaessa, kansainvälistyessä ja koventuessa on siellä tilaa uusille nuorille kyvyille. Tämä kokonaisuus muodostaa huolestuttavia tulevaisuuden näkymiä.

Kaikki viranomaiset ja järjestötoimijat tarvitsevat lisää voimavaroja ja toimintaa tukevan lainsäädännön sekä tarvittaessa uusia toimivaltuuksia esimerkiksi lastensuojelupuolelle. Moniammatillista Ankkuri-toimintaa tulee vahvistaa, jotta aidosti tiimillä on mahdollisuus puuttua jokaisen yksilön tilanteeseen oikea-aikaisesti ja sopivalla tavalla. Erityisesti psykiatristen sairaanhoitajien ja nuoriso- sekä opetustoimen edustajat ovat tervetulleita mukaan tiimeihin siellä missä ette vielä ole mukana. Ennalta estävää työtä tulee jatkaa, jottei enempää nuoria ajaudu vakaviin rikoksiin ja rikoskierteisiin.

 

Nuorten rikosprosessia on nopeutettava

Poliisin tavoitteena on luoda valtakunnallinen malli nuorten rikoksiin tehokkaasti puuttumiseksi. Tästä on jo hyviä kokemuksia Helsingistä. Nuorten rikosprosessin nopeuttamiseen on kiinnitetty huomiota ylempien laillisuusvalvojienkin toimesta. Tämä on tärkeätä sekä tekijän että uhrin kannalta, jottei keskeneräiset asiat vello vuosia. Kun puhutaan rikoskierteestä, on nuorten rikollisen ryhmäytymisen taustalla usein syrjäytyminen. Kyseessä on siis yhteiskunnan yhteinen haaste, ei pelkästään poliisin yksin ratkottava asia.

Jatkossakin poliisi seuraa tilannetta aktiivisesti ja puuttuu matalalla kynnyksellä sellaiseen toimintaan, joka huolestuttaa alueen asukkaita, poliisia tai muita yhteistyöviranomaisia. Kaikenlaisista akuuteista uhkatilanteista tai järjestyshäiriöistä tulee ilmoittaa hätäkeskukseen soittamalla 112.

Olen lukenut viime aikoina entisten rikollisten ja poliisien elämänkertoja. Keskeinen viesti on ollut sama: rikollinen ura ei kannata!

 

Poliisitarkastaja

@TimoKilpelainen

63

Heräsikö ajatuksia? Kommentoi:

6 kommenttia

DC

Hyvä kirjoitus, toivottavasti media huomioi tämän jatkokeskustelussa. Kansalaisena kyllä haluaisi nähdä konkreettisen 3kk,12kk,24kk toimenpidesuunnitelman miten tähän haasteeseen tullaan reagoimaan ja miten välttämme Ruotsin tien Suomen osalta.

Jengijohtajat tulisi saada eristettyä omaan laitokseen missä ei ole luksustason olosuhteita taikka yhteyksiä ulkomaailmaan, sen sijaan kovaa fyysistä työtä kuten valtion metsän harvennusta. Luonnon parissa työskentely on tutkitusti hyvä mielelle ja toisaalta fyysinen työ vie ylimääräisen energian suunnitella lisää rikoksia. Tämä yhteiskunnasta eristetty elämä asettaisi myös selkeän varoittavan esimerkin että asema jengin johtajana ei ole ihailtavaa vaan sisältää suuret riskit ja kovat rangaistukset.

Toisaalta nuoret tarvitsisivat selkeän + turvallisen digitaalisen kanavan, jota kautta kertoa oman lähiön ongelmasta mahdollisimman matalalla kynnyksellä. Näitä henkilöitä tulisi voida suojata. Ruotsin tilanne jossa paikalliset eivät puhu sanallakaan oman ongelmalähiön tapahtumista tulee tapahtumaan ennenpitkään Suomessa ellei tähän ilmiöön aleta varautumaan jo nyt. – Vastaa

Vesa

Tämän hyvän jutun ulkopuolelle jää vielä tärkeitä asioita mitkä pitäisi hoitaa
– jotku ei halua ratkaista asiaa vaan elävät ja nauttivat sen makustelusta
– edelleen jotku eivät vkoi ideologisesti myöntää tapahtuneiden asioiden viiteryhmä ja sehän toisia kiivastuttaa ja estää yhteistyön
– laajalti kieltäydytään tunnustamasta ja toimimasta niiden suhteen joilla ei ole tarkoitustakaan eikä halua toimia yhteiskuntakelpoisesti, ei niitä voi pehmein konstein hoitaa joilla ei ole halua ottaa apua vastaan
– kun laki ei anna riittävää tukea, tyydytään totemaan vain se eikä muuteta lakeja – Vastaa

Miksu

Hyvä kirjoitus, joka ottaa huomioon tarinan molemmat puolet: Nuorten hyvin- ja pahoinvointi on polarisoitunut. Ei ole yksiselitteistä ratkaisua, vaan tarvitaan sekä pehmeitä, että kovempia työkaluja pakkiin. Tarvitaan ennaltaehkäisyä, mutta myös mahdollisuus ammattilaisille asettaa nuorille rajoja — ja myös toimeenpanna niitä.

Nuorien ääni on tietenkin todella tärkeä myös, joten median olisi hyvä tehdä tutkivaa journalismia erilaisiin ilmiöihin pintaa syvemmälle ja monista näkökulmista. – Vastaa

Suomalainen

Nyt on jo aika herätä ongelmaan mikä jo lähiöistä lähti ennen maahanmuutajia.Määrätyt alueet etelä-suomessa tulee kasvamaan tulevaisuudessa mahdottomiin mittasuhteisiin.Jengejä keksitään jos niihin ei pääse.Itse kasvoin 1975-2008 vantaalla määrätyssä kaupunginosassa mistä lähti moni jengi toiminta myös Suomessa nykyään.2008 itselle riitti ja päätin jättää oman pitäjän kun siellä sai nyrkit pystyssä kulkea 24/7 pitääkseeni paikalliset kulmat hörhöistä vapaana.Autoon saatettiin murtautua vuodessa 6 kertaa.Noh onhan se tänne maaseudellekin jo tullut kun 3 kertaa 12 vuoden aikana joku erehtynyt tulemaan kutsumatta pihaan 🙂 Tsemppiä sinne etelän ruuhkaan ongelmien parissa mitkä on räjähtänyt jo käsiin itse huomaan sen omassa ammatissa.Mennyt on mennyttä vanhaa hyvää suomea ei tulla enään koskaan saamaan takaisin siihen pitää sopeutua mutta rosvoja ei saa sopeuttaa tähän yhteiskuntaan. – Vastaa

Risto Kopra

Helsingin kaupungin projekti on kohtapuolin alkamassa erityistä tukea tarvitsevien ja ulkomaalaistaustaisten lasten ja nuorten liikuntatoiminnan kartoitus.Allekirjoittaneen seura vastasi tähän haasteeseen, mutta huonoa on se että esim meillä on tilat rajalliset niinkuin salivuorotkin ei ole ilta-aikoja.Päivisin on tilaa mutta silloinhan ollaan yleensä opiskelemassa. Mutta katsotaan miten homma etenee. – Vastaa

Höpötihöpö

Poliisi tietää tunnetusti vain jäävuoren huipun tapahtuvista rikoksista. Salailu on nykypäivää ja poliisiin ei yksinkertaisesti luoteta enää samalla tapaa ja ihmiset ottavat oikeuden omiin käsiin. Turvaverkkojen läpi pudonneita yksinäisiä yhteiskunnasta vieraantuneita nuoria on Suomessa muuallakin kuin Helsingissä valtava määrä. On ihan Huuhaata että ongelma koskisi vain Helsinkiä. Suomi on täynnä apua tarvitsevia ihmisiä jotka on hylätty TÄYSIN! Se että poliisi huomaa asiat vasta nyt kertoo täydellisestä välinpitämättömyydestä ja ammattitaidottomuudesta. Välittäkää ihmiset toisistanne älkääkä kääntäkö selkää ne toisillenne. Kaikkien velvollisuus on auttaa kaikkia. Oli kyseessä, lapsi, nuori, vanha, narkomaani, alkoholisti, homo, hetero, transu, musta, valkoihoinen tai ihan mitä tahansa…. Eipä tässä muuta kuin parempia aikoja odotellessa. – Vastaa