Yhteiskunnassa täytyy olla kykyä puuttua ennalta – poliisin henkilötietolaki keskiössä

Poliisin tehtävät on määritelty poliisilaissa. Lain ensimmäisiltä riveiltä voidaan havaita rikosten ennalta estämisen ja paljastamisen olevan poliisin tehtävistä tärkeysjärjestyksen kärkipäässä. Se on lainsäätäjältä kaukonäköinen valinta. Rikollisen kasvualustan tukkiminen ja tekojen paljastaminen ennen niiden kärjistymistä on yhteiskunnallisesti viisasta. Jos poliisilla on mahdollisuus toimia vasta, kun hätänumeroon on soitettu tai rikosilmoitus jätetty, ollaan jo liian myöhässä. Samalla seurauksista maksettava hinta on moninkertainen ja pahimmillaan korvaamaton.

Poliisilla on käytössä monenlaisia dekkareista ja poliisisarjoistakin tuttuja työkaluja ennaltaestää ja paljastaa rikoksia. Käyttökohteina voidaan mainita vaikkapa seuraavia elävän elämän tilanteita:

Nuori ilmoittaa somessa, että elämä on turhaa ja uhkaa satuttaa itseään. Poliisi havaitsee viestin, selvittää henkilöllisyyden ja ilmoittaa vanhemmille.
Läheinen on huolissaan henkilön itsetuhoisista suunnitelmista, jotka voivat mahdollisesti olla vaaraksi myös perheelle tai muille. Poliisi arvioi toimenpiteiden tarpeen moniammatillisessa yhteistyössä ja kirjaa toimenpiteet ylös.
Terrorismista epäillyn henkilön liikkeistä halutaan saada tietoja. Kuvia haetaan seuraavalla viikolla liikennevalvontakameroista.
Valtion ylimpään johtoon kohdistuneiden epäasiallisten yhteydenottojen sävy muuttuu. Poliisi arvioi uhkatason, tehostaa suojausta ja kirjaa tekemänsä toimenpiteet.
Useamman lapsen vanhempi ilmaisee poliisille huolensa lastensa turvallisuudesta tukipalveluissa. Työnantaja ei ole selvittänyt työntekijöiden rikostaustoja ja poliisi ottaa yhteyttä toiminnan korjaamiseksi.

Edellä kuvatut esimerkit saattaisivat tuntua järkeenkäyviltä. Aina ei ole kuitenkaan selvää, saako poliisi käsitellä kyseisissä tapauksissa henkilötietoja vai ei. Kyky estää ja katsoa tulevaisuuteen jää silloin puutteelliseksi.

Jotta poliisi voi täyttää tehtävänsä, tulee kolmen asian olla kunnossa: resurssien, lainsäädännön ja välineiden. Näiden kaikkien on vastattava aikaa ja olosuhteita, jotta poliisi kykenee turvamaan kaikkia, kaikissa tilanteissa, valtakunnallisesti ja tasapuolisesti.

Parhaillaan poliisin henkilötietolakia ollaan muovaamassa nykyaikaa vastaavaksi. Uudistus on poliisille kriittinen. Eduskunnan pöydällä on poliisin työkalupakin väline, jossa ei ole kysymys toimivaltuuksien lisäämisestä tiedonhankintaan, vaan poliisille määriteltävistä käyttösäännöistä käsitellä ja yhdistellä sen hallussa jo olevia tietoja. Tavoitteena on erityisesti rikosten ennaltaestämisen ja paljastamisen tehostaminen.

Samalla on selvää, että tietoa on jo nyt valtavasti. Se ei kuitenkaan yksin riitä, sillä tietoa on myös pystyttävä käyttämään. Kyse ei ole vain salaisen tiedonhankinnan tuottaman tiedon analysoimisesta, vaan kaiken saatavilla olevan tietomassan hyödyntämisestä perusoikeuksia kunnioittaen. Tähän kuuluvat myös poliisin rikostiedustelutiedot ja vaikkapa julkiset lähteet.

Poliisin toiminta perustuu tietojohtoisuuteen – kun rajallisia resursseja liikutellaan, tehdään se suunnitellusti ja kohdennetaan valvontaa erityisesti sinne, missä tarve on suurin. Tämä pätee vaikkapa nettivalvontaan tai poliisin näkyvään toimintaan kadulla. Jotta toiminta mahdollistuu, on poliisilla jo olevaa tai julkisesti saatavaa tietoa voitava käsitellä ennalta, eli jo ennen rikosten tapahtumista.

Ajatellaan vaikkapa poliisin tietoon tulevaa vihjettä huolta-aiheuttavan henkilön toiminnasta netissä. Käytöksestä voi olla pääteltävissä itsetuhoisia ajatuksia, orastavan radikalisoitumisen siemeniä tai seksuaalirikoksen tekemisen uhkaa. Poliisilla täytyy olla työkalut käsitellä tällaista tietoa, muodostaa tilannekuvaa ja ennaltaehkäistä tekoja vaikka konkreettista rikosta ei olisikaan vielä tapahtunut. Yhteiskunnalla täytyy olla kykyä puuttua ennalta – ei vain odottaa rysähdystä.
Lopulta kyse on myös resursseista. Tiedonhankinnan ja analyysin toimivaltuudet eivät riitä. On oltava tekeviä käsiä ja ajattelevia päitä. Lopputuote on tietenkin itse operatiivinen toiminta. Poliisi on se, joka lopulta toimii, jos huolta aiheuttava potentiaali kanavoituu teoiksi. Toiveenani on, että poliisi voisi olla yhä enemmän myös se, joka estää ennalta.

Ennakointia edellytetään, mutta työvälineet on oltava kunnossa – siksi poliisin henkilötietolain uudistuksen pikainen läpimeno hallituksen esitystä mukailevassa muodossa on välttämätöntä. Koska kyse on pohjimmiltaan poliisille laissa määrättyjen tehtävien tarkoituksenmukaisesta hoidosta, on henkilötietolaki poliisille tärkein lainsäädäntöhanke moneen vuoteen.

16

Heräsikö ajatuksia? Kommentoi: